21.2.2019 7:00
Melko alkuvaiheessa Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmien kortiston läpikäyntiä kohtasin nimekkeen "Rajankäyntisopimus v:lta 1463 Eurasta (Euraåminne)", joka oli "Löydetty Hist.-kielitiet. laitoksen erään Suomi-niteen (?1849) sisästä. Lahj. prof. U. v. Bondsdorff. 1926". Asiakirjan tekstinhän luulisi olevan mukana juuri puunatussa DF:ssä, jota tehtiin kahden korttelin päässä Kansallisarkistossa. Mutta koska missään tietokannassa ei ole kaikkea, tarkistin.

Ja kirjoitin sitten (eli 12.1.2019), DF:n palauteosoitteeseen viestin "Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmien kortisto tuntee Eurasta/Eurajoesta 1463 tehdyn rajankäynnin. Vuosirajauksella en sitä DF:stä löytänyt joko siksi, että 1) KK:lla tiedot väärin 2) Luin huolimattomasti hakutuloksia tai 3) DF:ssä puute tahi virhe." DF:n sivuilla ei luvata palautteeseen vastausta enkä sitä viestissäni pyytänyt, joten en moista ole myöskään tähän päivään mennessä saanut. Yksi keskiaikainen teksti sinne tai tänne?

Mutta koska minulla ei ole kuin aikaa, tilasin asiakirjan tällä viikolla eteeni. Ottaen huomioon käsikirjoituskokoelmien luettelointitarkkuuden en suuresti hämmentynyt siitä että kyseessä olikin kopio keskiaikaisesta dokumentista. Allekirjoittajana Johannes G. Teet, joka oli Eurajoen kirkkoherrana 1675-1692.

Otsikon mukaan alkuperäinen asiakirja on kirjoitettu laamanninkäräjillä 3. paastonajan sunnuntain jälkeisenä maanantaina 1463. Itse tekstistä lautamiesten listan jälkeen saan tolkkua sen verran, että kyse on Rahvolan(?) ja Naarajoen välisestä rajasta. Naarajoen kylä ei ole Eurajoella vaan Eurassa. Suvannon henkilötietokannasta (pdf) löytyy Naarajoen kohdalta tieto, että laamanni Hartvik Jaakonpoika oli 14.9.1463 päivännyt tuomiokirjeen, jolla tilaan oli liitetty eräs ulkopalsta. Eli kyse on eri asiasta, mutta yhdessä keväiseen päätökseen syntyy mielikuva uudesta isännästä, joka ajaa aktiivisesti etujaan.

Ja vaikka Janne Haikarin väitöskirjasta jäi muistiin huolellisesti säilytetyt satoja vuosia myöhemmin käräjille tuodut ja toisinaan jäljennetyt asiakirjat niin oli (taas) eri tunne nähdä sellainen edessään.

Asiakirjan tarjoamilla lisätiedoillakaan en sitä DF:stä löytänyt, joten alan uskoa, ettei sitä siellä ole. Se, voiko tekstin joskus nähdä DF:ssä jää Ihan Oikeiden Historiantutkijoiden päätettäväksi. Olettaen, että jollain Kansallisarkistossa on aikaa lukea palauteviestejä.
20.2.2019 7:00
Matkustettuani virtuaalisesti vuonna 2017 Raumalle, Turkuun, Jyväskylään ja Seinäjoelle, Hyvinkäälle sekä vuoteen 1918 jäivät mobiilioppaiden linkit jälleen happanemaan varastooni. Vähäisin odotuksin ja jokaista sanaa lukematta päätin käydä ne vihdoin läpi ja linkittää vain osaan.


Helmi omasta näkökulmastani oli Fiskarsin museon opastus, joka tarjosi huomattavasti lisää tietoa viime kesän käyntiin. Miksi tästä ei mainittu museon kassalla? Museovieraita oli niin vähän, että olisin ihan hyvin voinut kuunnella tämän kännykästä muita häiritsemättä. Ja kauniina (joskin tuskaisen kuumana) kesäpäivänä olisin myös voinut innostua 2 km reitistä, jonka luvataan tarjoavan "uudenlaisen näkökulman ruukista sekä sen elämästä". Ehkä en olisi innostunut Fiskarsin myllyn tarinasta, mutta mistä sitä tietää.

Yliopistomuseossa olen muutamia kertoja käynyt, mutta en ole huomannut tyrkytystä mobiilioppaaseen, joka näyttää tarjoavan joistain esineistä mielenkiintoistakin tietoa. Pitänee tarkistaa ja testata paikan päällä.

Varkauden museossa Suomen kiertueellani vastaanottanut puhelias henkilö mainitsi (syystä, jota muista en) arkkitehdit Valter ja Ivar Thomé, mutta ei (parhaan muistini mukaan) töitänsä esittelevää kävelykierrosta oppaineen. Eikä aikatasoja sekoittavaa savolaisjaaritusta, joka oli siinä määrin viihdyttävä, että kuuntelin sen kokonaan ja opin Varkauden historiasta enemmän kuin paikan päällä. 

Ainakin virtuaalisessa kotikäytössä ääneen puhuttu tekee kauppansa paremmin kuin teksti, joten verestin muistojani diakonissalaitoksen vierailusta vuonna 2011 mielummin kuuntelemalla 14 tarinaa (också 14 historier) kuin tutustumalla Alppikatu 2:een. Myöskään Karkkilan valimomuseon tarinat eivät täten houkutelleet, mutta vilaisin ja ne tosiaan olivat tarinoita. Joita useimpia en käynniltäni museoon muista. Kauniin lieden sentään.

Karkkilasta puheen ollen, siellä näyttää olevan käymättä ulkomuseoalue, joka kertoo ruukkilaisten kotioloista ja asumiskulttuurista 1850 - 1990-luvuilla. Jos muistan poiketa, muistanko mobiilioppaan?

Siidan opas on tieteellisesti todistetusti kävijöille näkyvissä. Muistan viime syksyn luennolta hyvin selvästi Eerika Koskinen-Koiviston selostuksen siitä, miten Siidassa ei sota ollut mitenkään esillä, mutta ulkomuseon alueelta löytyi QR-koodi, joka avasi verkkosivun (sama tekstinä ks. Suzie Thomas & Eerika Koskinen-Koivisto "Ghosts in the background" and "The price of the war". Representations of the Lapland War in Finnish museums (Nordisk museologi 2016, s.60-77))

Kävijöille tuskin tyrkytetään oppaita kauan sitten purettuihin näyttelyihin, mutta hienoa, että Kansalliskirjasto on jättänyt näkyville tekstiäkin sisältävät kirjaseikkailut ja Brummerianan. Mutta sisältö voisi tavoittaa laajemman yleisön muokattuna yhdeksi dokumentiksi julkaisuarkistoon, jossa siihen haut tarttuisivat.

Informatiivisia oppaita olivat myös kivikaudestakin kertova Nurmijärven luonto ja historia lähellämme, Saarijärven kivikauden kylän opastukset, Lahden torikaivauksen poiminnat sekä Vili Pehkosen Pieksämäen kotiseutumuseolle lahjoittaman rahakokoelman esittelyWähälasten Uusikaupungista opin, että "Uudenkaupungin murteessa vähälapsi tarkoittaa nuorta lasta. Perheen nuorimmainen poika on siis "vähäpoik"" 

Ensi kesän retkisuunnitelmien kannalta Raision vaskipolku houkutteli, kunnes huomasin, ettei sen kartta ainakaan selaimessani toiminut. (Alustassa on epästabiliteettia, monet oppaatkin vaativat useamman klikkauksen avautuakseen.) Liedon Vanhalinnasta sai puhuvasta selostuksesta niin hyvän kuvan, ettei tarvetta paikan päälle menoon tunnu olevan. Vantaan historialliset jokikävelyt palauttivat mieleen, että nämä piti Petter Sund -projektin osana tehdä, mutta jäivät sitten kuitenkin tekemättä.

Niin, ja yksi pääkaupunkiseudun museo lupaa "pienen palkinnon" oman opastavan tietokilpailunsa suorittajalle...
19.2.2019 7:00

Jo pari vuotta Turun akatemiassa opiskellut Erik Wallenius palasi kaupunkiin vanhempiensa luota maaliskuussa 1796 ja aloitti uuden tilikirjan. Mahdollisesti ensimmäisensä, sillä se on ainakin varhaisin säilynyt sarjassa, joka kanteen tehdyn lyijykynämerkinnän mukaan on joku piika kiikuttanut yhdessä miekan kanssa yliopistolle. Mitä lie miekalle tapahtunut, tilikirjat ovat nykyään Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmissa signumilla Fö I 38.

Erik ei kuulunut niihin ylioppilaisiin, jotka nälkävyötä kiristäen sinnittelivät kotoa saaduilla kuivilla leivillä. (Olihan isänsä Gabriel Wallenius "Karjalan kuningas".) Kerran Turkuun palatessaan hänellä oli mukanaan niin paljon elintarvikkeita, että joutui maksamaan niistä tullia, mutta useimmiten hän sai mukaansa puhdasta rahaa, jota toimitettiin lisää Turkuun pitkin vuotta. Erik maksoi tällä ruokaylläpidostaan, jonka lisäksi hän osti leipää, voita, korppuja, kahvia (kerran huomauttaen sen kiellon alaisuudesta), sokeria, kotikaljaa, simaa, omenoita, sitruunoita, appelsiineja, alkoholia ynnä muuta. Erikoisimmalta näytti perunoiden ostaminen.

Ulkonäön ylläpitoon meni runsaasti rahaa. Esimerkiksi maaliskuussa 1796 Erik osti hatun, peilin, tupeekamman, hiuspuuteria, vaateharjan, hattunauhoja, kangasta liiveihin, housuihin ja frakkiin. Frakkiin kului osineen ja ompelutöineen lähes 12 riikintaaleria eli yli viidennes kotoa tuodusta 50 riikintaalerista.

Vaikka pukeutumiseensa oli sijoittanutkin, joutui (tai halusi) Erik vuokraamaan mustan takin ollakseen soveliaasti pukeutunut kuninkaan vieraillessa Turun akatemiassa syksyllä 1796. Kuukautta myöhemmin hän osti kuninkaan muotokuvan ja erikseen sille sopivan kehyksen, joka oli kuvaa hieman kalliimpi. Arvatenkin joku (tai jotkut) kauppiaat olivat aavistaneet kuninkaan vierailun synnyttävän halun muistoesineeseen. Vasta syksyllä 1801 Erik sijoitti toiseen taide-esineeseen: omaan siluettikuvaansa.

En tiedä onko näitä tilikirjoja käytetty jo Turun huvielämän lähteenä. Erik kävi ahkerasti konserteissa ja assembleissa, joten jonkinlaista täydennystä näiden frekvenssiin voisi kirjoista kerätä. Musiikin arvostamisesta on myös merkkinä alkuvuodesta 1800 maksettu 12 killinkiä "itävaltalaiselle, jolla erikoinen positiivi". (Kiva laajennus aiemmin keräämilleni tiedoille: Posetiivarit pappiloissa ja muuallakin, Posetiivien paluu)

Erikin uhkapeliin menettämät rahat tuntuvat menevän vaiheissa. Liekö kyse yleisestä muodista, heikoista taidoista alkuvaiheessa vai omasta vaihtelunhalusta? Heinä-elokuussa 1799 hän merkitsi tilikirjaan häviöitä biljardissa, seuraavan vuoden tammikuussa lautapelissä ja vuoden lopussa Boston-korttipelissä, jossa tuli menetyksiä myös alkuvuodesta 1801, ennenkuin toukokuussa alettiin pelata vistiä, joka oli korttipelinä vielä lokakuussa. (Turun biljardisalista olen maininnut vanhassa tekstissä ja korttipeleistä toisessa.)

Yhden Erikin ostoksen voi vieläkin nähdä. 15.6.1801 hän maksoi ilmoituksesta Åbo Tidningiin ja se löytyy 17.6.1801 julkaistusta numerosta. Erik väitti unohtaneensa kenelle oli lainannut kirjansa Domarens pröfning efter Sveriges lag ja pyysi palauttamaan. En muista oliko nimenomaan tämän kirjan ostoa säilyneissä tilikirjoissaan, mutta todettakoon jo luodun kuvan vakavoittamiseksi, että oli niissä kirjaostoksiakin. Ja joitakin mainintoja kerjäläisille annetuista rahoista.

Erikin opiskelijaelämän vaihtumista virkamiesharjoitteluun en tilikirjoissa paria tutkintomaksua lukuunottamatta huomannut. Avioliiton hän solmi vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
18.2.2019 7:00
Kiitos Kansalliskirjaston uuden eri digitoidut aineistotyypit kattavan haun törmäsin julkaisuun Stenfeltin matkavaiheet Ruotsin valtakunnassa vuonna 1861, joka oli arvatenkin digitoituna jo kun kirjoitin blogitekstiäni Petkuttaja Stenfelt, jossa juttu jäi vuoteen 1863 ja mietintään siitä oliko Stenfelt oikeasti Siikajoelta.

Matkavaiheet-kirjasen kohdalla saa miettiä onko se oikeasti kyseisen petkuttajan tekstiä. Alkusanat on kyllä allekirjoittanut Abraham Stenfelt Siikajoella 21.6.1867. Petkuttajalle ominaista psykologista silmää osoittaa keskittyminen tapahtumiin Ruotsissa ja Suomessa tekemänsä ohittaminen.

Kovin innostunutta vastaanottoa kirjanen ei sanomalehtien perusteella saanut. Pisin "arvio" on Tapiossa 19.3.1869:
Rikollisiin ja omaelämäkerralliseen (tai siltä näyttävään) muisteluun ihastuneelle kirja on puolestaan aarre. Se loppuu sanoihin "Edellisen osan loppu" eli tarkoituksena oli julkaista lisää. Mutta lopuksi jäi
Lauvantaina 28 päivänä joulukuuta hiljan illalla tulin kotiani Kiviniittyyn; otin iltasen, panin tupakkaa piippuun ja sitten nakkausin omalle vuoteelleni, arvellen: nyt olen kotonani ja ruotsalaiset vissiin hyvillään, etten suinkaan enään mahda tulla heitä narraamaan; vaan odottakaapas aikaa, tyhjän lopisiat, ette minusta vielä ijäksi ole päässeet; kyllä tämän kupposen vissiin vielä saatte maksaa.
Ja tämän jälkeenhän, kuten blogitekstissäni kerroin, Stenfelt lähti m.m. Norjaan.

Voisiko kyseessä olla sama Abraham Stenfelt, joka allekirjoittaa paikalliskirjeen Siikajoelta (Pohjan-Tähti 27.12.1866)? Ja yhdessä kihlakunnan lautamies Sigfrid Kiviniityn kanssa (Oulun Wiikko-Sanomia 9.10.1869)? Näiden kanssa identtinen lienee paikalliskirjeen seuraavana vuonna yksin allekirjoittanut (Oulun Wiikko-Sanomia 31.12.1870). Entä Abraham Stenfelt, joka löysi kuolleena pienen valaskalan eli Tumlarin Siikajoen Merikylän lahdesta (Oulun Lehti 10.8.1881)? Voisiko koneälyä hyödyntävällä tekijäntunnistuksella tarkistaa ovatko paikalliskirjeet samasta kädestä kuin kirja?

Paikalliskirjeet kirjoittanut Abraham Stenfelt on käytännöllisesti katsoen varmasti sama kuin 61-vuotiaana kuollut "Entinen kirjuri, maanviljelijä Aapraham Stenfelt" (Uusi Suometar 21.1.1896, Kaiku 20.1.1896), joka valittiin Siikajoella pari vuotta aiemmin kunnallisten elimien tilintarkastajaksi (Kaiku 8.12.1893). Ikään ja kuolinaikaan sopii kastemerkintä, jonka jo arvailin kuuluneen Pohjoismaita kiertäneelle petkuttajalle...

Liikkuvaiseen elämään sopisi se, että Abraham Stenfelt kuulutti esteettömyyttään avioliittoon (FAT 24.12.1863). Suunnitelmiin lienee tullut mutka, sillä vastaavat ilmoitukset julkaistaan myös 8 vuotta myöhemmin (SWL 14.3.1871). Näihin sopii, että "entinen maankanslisti Abraham Stenfelt ja lautamiehentytär Anna Sigfridintytär Kiviniitty" vihittiin Siikajoella 20.12.1871 (Oulun Wiikko-Sanomia 5.1.1872).

Aiemmin samana vuonna Abraham Stenfelt "läänin linnassa" ilmoittaa vastaanottavansa "aikansa kuluksi" "kaikenlaista kirjoitustyötä, huokealla palkalla" (Oulun Wiikko-Sanomia 22.4.1871). Vastaava ilmoitus ruotsiksi on Oulun Wiikko-Sanomissa 22.3.1873, jolloin Stenfelt oli lääninsairaalassa. Kumpikaan ei edusta maankanlistin tointa, mutta Turun postikonttorissa odotti noutajaansa jo vuoden 1860 alussa kirje, jonka vastaanottajaksi oli merkitty "f. d. Extra Landskanlisten Abrah. Stenfelt" (Åbo tidningar 2.3.1860) eli varsin nuorena on Abraham toimessa ollut ja kausi jäänyt hyvin lyhyeksi.

Kiitos FamilySearchin indeksoinnin Abraham Stenfelt löytyy Oulusta vuonna 1852 vastaamassa humalassaolosyytökseen kämnerioikeudessa tulleena Iisalmelta  (RK 1851-57 Palkolliset, s. 156 & 76 ). Siellä Abraham oli ollut kirjanpitäjänä Salahmin ruukilla, jonne hän oli tullut rippikouluiässä vuonna 1850 (RK 1851-60 s. 2594, LK 1839-49 s. 1049). Siikajoelle Abraham palaa vuonna 1861 Vaasasta (RK 1851-64 II s. 51).

On kutina, ettei tämä jää tähän.

Lisäys tunti julkaisun jälkeen: Olin aikeissa linkittää tekstin sukututkimuspalstalle anoakseni apua kymmenen vuoden aukkoon. Mutta kokeilin vielä FamilySearchia toisenlaisin hakuehdoin ja sain ulos jakson Vaasassa, jonne Stenfelt oli tullut Raahesta 1858 ja lähtenyt Turkuun samana vuonna (RK 1857-1863 s. 429). Sekä Jyväskylästä, jonne oli tullut Käkisalmelta kesällä 1857 ja lähtenyt Raaheen 1858 (1854-1871 s. 145). Katiha ei auttanut Käkisalmen osalta.

FS:n hakua pitäneekin käyttää useampaan kertaa. Kun tein lopuksi "kaiken kattavimman" haun, siihen ei tullut kuin yksi aiemmista ja uutena osumana Oulu, jossa Abraham oli veljensä kanssa, kunnes sai muuttokirjan Käkisalmelle 1856 (RK 1858-1867 III, K).

Sekavat löydökset koosteena: Siikajoki 1850 - Iisalmi - Oulu - Käkisalmi - Jyväskylä - Raahe - Vaasa - Turku - ? (1858-61) - Vaasa - Siikajoki 1861
17.2.2019 12:07
Kahdeksan (8!) kuukauden vetkuttelun jälkeen sain eilisen ja tämän päivän aikana vihdoin kirjoitettua tekstin kolmesta viikosta, jonka aikana esi-isäni ja esisetäni siirtyvät Pultavasta Benderiin, muutaman muun kanssa. Missä mätti?

No, aluksi sinä, ettei muka ollut lähteitä. Joskus nitä ei oikeasti ole, mutta tässä tapauksessa olisi pitänyt kyllä arvata, että pakko on olla. Ja kun lähti etsimään, niin kyllähän niitä löytyi. Viime tingassa eli tänään jopa yli 8 kuukautta vanhoista muistiinpanoista viite melkein (eli julkaistuun) alkuperäislähteeseen, jossa oli sekä esi-isäni ja esisetäni nimet! (Lisäsin löydöksen kirjallisuuslistaukseen.)

Sitten kun lähteitä löytyi, niitä oli oitis "liian paljon". Määrä olisi tuskin häirinnyt, jos silminnäkijöiden kertomukset olisivat keskenään yhtenevät. Mutta kun käytössään oli kolme erilaista kalenteria, joita ei mahdollisesti tarkasti seurattu, ja osa (kaikki?) teksteistä ovat jälkikäteisiä, niin ei. Tulkintani mukaan sankka hyönteispilvi oli kertomuksissa neljässä eri paikassa eri aikoihin. Jotkut myöhemmät kirjoittajat ovat näistä vetäneet johtopäätöksen, että hyönteispilvi oli kahdessa matkan vaiheessa, mutta minusta on todennäköisempää, että niitä oli vain yksi. Mutta missä? Jäi pois omasta versiostani.

On myös muistettava, että alunperin tuhansien ja lopussakin satojen kulkueessa kaikki eivät näe ja koe samoja asioita. Mutta jotain oli kirjoitettava ja vaihteen vuoksi suuripiirteisesti luovuin yrityksestä saada jokainen vaihe päivättyä ja kartalle.

Kartoista puheenollen. Aivan sattumalta löysin aiempaa paremman aikalaiskartan Theatre de la guerre dans la Petite Tartarie, la Crimee, la Mer Noire &c... Ja sattumalta tuli eteen myös Mapire-sivustolle kohdennettu Venäjän kartta vuodelta 1872, josta voi yksityiskohtaisuudessaan olla myöhemminkin iloa, vaikka loppuu tiukasti suuriruhtinaskunnan rajalle.