29.3.2020 7:00
Posttidningarissa 1730- ja 1740-luvuilla yksi yleisimpiä ilmoitustyyppejä oli kirkon sisäisten hautojen myynti (erityisesti Tukholmassa) ja kuulutukset haudoista, joiden perillisiä seurakunnat eivät tunteneet. Jälkimmäistä laatua edustaa turkulaisten ilmoitus, joka julkaistiin 11.5.1738.

Jöns Kurckin ja Gustaf Hornin komeita hautoja oli ylläpidetty seurakunnan rahoilla, mutta nyt oli päätetty, että ellei omistajia löydy marraskuuhun mennessä, niin haudat myytäisiin edelleen.

Turun historiallisessa arkistossa julkaistu Arvi Korhosen kirjoittama tietopaketti (pdf) antaa joko ristiriitaista tai täydentävää tietoa
...1650-luvulla rakennettu n.s. "Kankaisten ja Kurjen kuori", joka oli Horn- ja Kurkisukujen rakennuttama ja kokonaan ornistajiensa hoidossa. Toisinaan kylla tuorniokirkon oli siina toimitettava korjauksia, rnutta niistä perittiin kuorin omistajilta korvaus. 
Kaikista sekavin kuitenkin oli Horn- ja Kurkisukujen rakennuttaman ja myoskin kokonaan omistaman Kankaisten kuorin omistus. Näiden sukujen edustajia ei enää 1600-luvun lopulta paikkakunnalla asunut eikä kukaan huolehtinut kuorin korjaamisesta. Kun tuomiokiikko oli sita vv. 1686-1735 korjauttanut 765 kup. tal. 8 äyrin edesta sekä v:n 1738 palon jalkeen lisaksi kuluttanut korjauksiin 1,495 kup. tal., oli tuomiokirkon saatava Horn- ja Kurkisukujen haaroilta kummaltakin erikseen 1,130 tal. kup. 4 äyriä. Kun kysyrnykseen tulevat sukuoikeuksien omistajat olivat hajallaan yrnpari valtakuntaa, aiheutui tuomiokapitulille melkoinen vaiva saatavan perimisestä kirjeenvaihdon kautta.
Ilmeisesti maksajat siis löytyivät sanomalehti-ilmoituksella tai muuten. Miten lie käynyt 7.5.1741 ilmoitetuille haudoille Närpiön kirkossa? Vaikka kyseessä olivat entisen papin (Holmius) ja kirkkoherrojen (Laurentius Smolantus, Wazaeus ja Beckman, viimeksi mainittu vaimoineen) haudat, seurakunta ei ylläpitoa halunnut jatkaa.
Hiskin pappilistassa Holmiuksista on ylitarjontaa. Laurentius Johannis Smolandus oli kirkkoherrana vuodet 1624-33 ja  Johannes Johannis Wazæus kappalaisena 1636. Paimenmuistossa Laurentiuksen sukunimenä Gallus tai Tupp. Wazaukselle sukua olevia Beckmaneja ja Bäckmaneja on seudulla pappeina, mutta ei Närpiössä. Mahdollisesti jonkun jälkeläiset aktivoituivat, sillä verkkolähteiden mukaan "Kirkossa on säilynyt kuusi hautakiveä 1600-luvulta".

Kolmas esimerkki Posttidningarista 5.7.1750. Akaan kirkon muurattua hautaa oli käytetty viimeksi 1723 ja kun omistajaa ei tunnettu ajateltiin myydä eteenpäin. Akaan haudattujen listassa on paikat ja muutamia hautauksia kirkkoon, mutta sanaa muurattu en huomannut.
Neljäs huomaamani ilmoitus Posttidningarissa 21.7.1755 koskee Tenholan muurattua hautaa, jonka kunnosta ei puhuta mitään, mutta omistajaa kaivataan. Haudatut ovat kuuluneet sukuihin Stålarm. Gripenberg, Gyllenhierta ja Kiörning. Adelsvapen-wikiin katsoen Stålarm-suvusta löytyy Gyllenhiertan kanssa avioitunut ja 1670-luvun lopussa Tenholan kirkkoon haudattu tytär. Körning-suvussa on Tenholan kirkkoon haudattuja, mutta ei sukuyhteyksiä muihin nimiin. Gripenbergeillä ei näy yhteyttä Tenholaan eikä muihin sukuihin. Mihinköhän tietoon nimilista on perustunut?

28.3.2020 7:00
19.2.
  • Nämä merkinnöt [Renvall & Halila, non sine laude appr.] kertovat, että gradun avaaminen on aika turhaa. [Eikä tulkinta muistaakseni ollut väärä.]
25.2.
  • Ohjelmassa mies, josta tiedän vain yhden numeron. (Jos sali ei tule täyteen... no, joka tapauksessa tulin itse superajoissa. ) [Robin Dunbar: The Dynamics of Friendship in the Offline and Online Worlds. Historiaankin sovellettavia ajatuksia sosiaalisten ryhmien koosta. Kun ehtisi/viitsisi, voisi laskeskella satakuntalaisten kylien väkimääriä - tai etsiä valmiita laskelmia.]
  • Takaisin normiohjelmaan. Kiitos @Glossa_ry [Eli Sofia Lahden esitelmä Pyhien luiden hopeakuoret / Pohjoisten relikvarioiden jäljillä. Itselleni tuli yllätyksenä, että relikvarioita oli reformaation yhteydessä jahdattu niin paljon innokkaammin kuin muita esineitä. Glossan blogissa on esityksestä tiivistelmä.]
26.2.
  • Retkiä Agricolan maailmaan. [Myöhemmin kuultu, että esitykset tulevat aikanaan videoina verkkoon.] Yleisössä ei ole yhtään tuttua, olen hämmentynyt. Mutta en siitä, että Juusten on Simo Heinisen otsikossa nimetön "tuleva piispa".
  • "Yliopistoa käyneitä, eli suhteellisen oppineita" (@LehtonenTuomas puhuu 1580-luvusta.)
28.2.
  • [Jätetään tästäkin huonolaatuinen kuva pois.] Juha Hurme ehti karata pylvään taa. Vielä on @SKS_finlit juhlasalissa muutama paikka, Avoin Kalevala ohjelma alkaa tasalta. [Hurmeen esitys Lönnrotin työpäivien kuvausten epärealistisuudesta oli erinomaista lähdekritiikkiä ja konkretisointia.]
1.3.
  • Aikamatkalaisia eilisessä lumisateessa Kansallisteatterin kulmalla. Myöhemmin näin miehiä polkemassa lähistöllä. Tietääkö joku enemmän? [Juu, tiesi. Senaatintorilta lähti vähän myöhemmin kymmenes vuosittainen Winter Tweed Run Helsinki.]
7.3.
  • Erikoisempia varkauksia. Kannattanut tehdä vesitse? (PT 26.7.1750)
10.3.
  • Vuoteen 1554 sijoitettu sarjakuva, jossa noitia poltetaan ja voudilla on talonpoikaa yksinkertaisemmat vaatteet, ei ihastuttanut. Tulossa lisää. [Olli Turusen Maahan lyöty mies sai innokkaamman vastaanoton Kirsin kirjanurkassa.]
15.3.
20.3.
  • The Great Toilet-paper Scare - of 1973
  • Jos on myytävänä hieno sänky, niin miksipä ei mainostaisi samalla aknelääkettä, joka tehoaa pisamiinkin? (Työlistalla: miksi ruotsissa finneistä käytetään samaa sanaa kuin suomalaisista?)
26.3.

  • ["Tuhat vuotta sitten viikinkikuningas Olav Haraldsson teki matkan läpi nykyisen Etelä-Suomen." Aina oppii uutta. Minä olen luullut kyseessä olevan pyhiinvaellusreitit, mutta en ole tietenkään kirjaa nähnyt.] Onko pyhiinvaellusreitit ymmärretty väärin kirjaa vai mainostekstiä tehdessä? Vai onko tiedoissani isohko aukko?

27.3.2020 7:00
Skottilaisamerikkalainen geologi William McClure ylitti 20.3.1810 Ruotsin ja Venäjän rajan Torniossa, jossa pari vuotta aikaisemmin ei vielä rajaa ollut. Rajanylitys sujui kuitenkin ongelmitta ja hän pääsi tutustumaan kaupunkiin, josta teki huomiot
This is a small town with one church, two windmills, and a few decent houses. The rest, like all of the houses in this country are of one story with flattish roofs, built of logs, and the cracks stuffed with moss. 
Ouluun päin lähtien mailin päässä ollut kestikievari "Lajvanjermi" oli savutupa eli
This apartment has a hole in the middle of the ceiling for the smoke to go out while the oven is heating... It is shut immediately afterwards which keeps the place in a kind of warm vapor. I saw them roasting, or rather drying, the flesh of calves in this oven. We found our trunks and förbud here. They could not read it, which deprived us the benefit of a förbud. All the way here, they spoke nothing but Finnish.
Förbud on siis tarkoittanut edellä lähetettyä viestiä, jolla yritettiin varmistaa vauhdikkaat hevosten vaihdot ja muukin matkaan liittyvä. Parhaana kestikievarina Tornion ja Oulun välissä pidettiin Veijolaa, joka ei kuitenkaan tehnyt Maclureen vaikutusta.
... we could get nothing, not even a bed. Five women were sleeping in one nest on a little straw with a large, ragged as their only covering. Four or five men were on the opposite side of the large, smoky apartment, the whole furniture of which would not sell for two dollars. It was a picture of more misery than I have seen this whole time I have been in Europe. 
Oulussakin (?) oli savutupa.
Here, they speak a little Swedish. They heat the oven so that a cloud of smoke fills the upper part of the room a few inches above your head. The hole in the middle of the ceiling was open and a kind of white smoke was going out. 
Rantsilaa lähestyessä Maclure huomautti, että sekä naiset että miehet kulkivat lammasturkeissa. Rakennuksissa oli tuskin mitään huonekaluja, mutta ne olivat hyvin lämpimiä, kun Macluren käyttämä lämpömittari näytti parikymmentä jotain astetta alle nollan.

Pulkkilassa majasija oli pappilassa, jota ilmeisesti isännöi Jakob Frosterus, sillä Maclure kirjoittaa, että
We were well received by Mr. Forester and got a good supper and beds. He has a large family of fine children. He speaks German and Swedish. Along the road they spoke nothing but Finn.
Iisalmessa majoitus oli "at a poor parson's house", joka ei kuullosta Seurasaareen siirretyltä pappilalta. Vaikka lämpötilat olivat edelleen pakkasen puolella ja rekikeli "We saw some cows out of their houses for the first time and they are small."

Kuopion majatalo ei Maclurelta saa korkeaa arviota: It was rather extravagant: they charged us 6 1/2 dollars for mush and milk, and a little bad coffee. Mutta kahvia tai jotain sitä muistuttavaa siis oli tarjolla. Eihän perinteinen suomalainen kahvi nykyäänkään amerikkalaisille maistu.

Kuopiosta eteenpäin "We traveled over lakes where they make holes and fish with small bag nets". Varkauteen päästyään matkustajat saivat näyttää passinsa neljänteen kertaan Torniosta lähdön jälkeen. Rantasalmella 27.3.1810 he kohtasivat ensimmäiset venäläisten mittojen virstanpylväät, jotka olivat puisia ja mallattuja mustalla, punaisella ja valkoisella. Savonlinnassa ei enää huolittu ruotsalaista rahaa.

Kuten monissa muissakin matkakertomuksissa täytyy miettiä, syntyivätkö havainnot eroista todellisuudesta vai rajan tiedostamisesta.
During this last day's journey the complexion of things begins to change. The rays of reason seem to diminish. The rosy, clear faces of the Swedes and Finns begin to disappear and a sallow, weatherbeaten face prevails... The open, smiling countenances which brightened up with the smallest mark of civility are succeeded by a sullen, contracted visage, fixed and immovable by anything but fear. Even the horses begin to participate and they are meager, balk, and require the whip. [...] For the first time since we landed in Europe, the peasants would not stir from the yard with our sleighs until they were paid for the post they were going to make. They grumbled much at the lawful price and stopped us until they went to the postmaster to inquire, although it was our landlord who paid them. Confidence has taken his leave and distrust obscures, discolors, and disfigures every object.  
Lainausten lähteenä The European Journals of William Maclure (1988)
26.3.2020 7:00
1) Mustasaaren Smedsbyssä syntynyt ja Vaasassa pitkään palveluksessa ollut Brita Helena Ståhlberg kuoli 27.10.1803 naimattomana ja lapsettomana. Ståhlbergilta jäi jotain omaisuutta ja perillisiksi tiedettiin veljensä Matts ja sisarensa Maria Johansdotter. Ongelmana oli se, että Maria oli parikymmentä vuotta aiemmin mennyt Vaasassa naimisiin eikä miehestä muistettu kuin etunimi Matts ja kuskin ammatti. Pari oli muuttanut "Ruotsin" puolelle eikä heistä oltu kuultu sittemmin mitään. Asian selvittämiseksi piti siis laittaa lehteen ilmoitus, jonka Inrikes Tidningar julkaisi 27.3.1804.

2) Nousiaisten Alikylän sotilas Mats Joachimssonin perheessä on vuonna 1752 aloitetussa rippikirjassa vedetty yli tyttäret Agneta (s. 1744?), Walborg (s. 1746), Brita (s. 7.1.1748), Maria (s. 14.1.1752) ja Lisa (s. 1742). Ylitsevetämättömäksi jäi vain Anna (s. 3.12.1752). Valborg oletettiin päätyneen Ruotsiin, sillä joku sisaristaan jätti ilmoituksen, joka Inrikes Tidningarissa julkaistiin 16.9.1806.

25.3.2020 7:00
Heikki Klemetin (kuva: Fyren 23/1906) muistelua opiskeluajastaan 1890-luvun loppupuoliskolla julkaistiin Ylioppilaslehdessä 11/1916:
»Fuskattiinko» tähän aikaan?

Kylläpä vaan vähän, sen pahempi. Löytyi esim. erityisiä »preparaattoreja», jotka suorastaan elivät toimestaan. Nämä olivat kukin kirjoittaneet pitkällisen kokemuksen nojalla kokoonpannun knoppikirjan aineessaan; tämä oli opettajan johdolla valmistettava, muuta ei tarvinnut tietää. Ja hyvin vaan läpäistiin. Sattuipa joskus niinkin, että se, joka oli ominpäin lukenut koko kurssin, tuli hyljätyksi, mutta prepareerattu meni läpi. 
Allekirjoittanut ei opintoaikanaan kylläkään kuullut puhuttavan semmoisista tapauksista, joita tätä nykyä kuuluu sattuvan, että tykkänään toinen mies menee toisen puolesta tämän nimellä tenttiin, mutta »bulvaaneja» kyllä käytettiin, s. t. s. otettiin mukaan joku mies, joka ei tiennyt kerrassaan mitään, että varsinainen tenttijä olisi tämän rinnalla paremmin loistanut ja mahdollisesti tullut hyväksytyksi heikommillakin tiedoilla. Tämä temppu oli ehkä traditsiona kulkenut erään entisajan kasviopin professorin ajoilta, josta usein ylioppilaspiireissä vitsailtiin.

Cumlaudeja hänen aineessaan hankkivat näet muka joksikin heikoilla tiedoilla varustetut kansalaiset seuraavalla tavalla:
Otettiin joku paremmanpuoleinen hamppariaines, jolla oli jonkunverran supliikkia, vietiin parturiin, puettiin frakki ylle ja sitte oikopäätä tenttiin häthätää muutamilla aineeseen kuuluvilla termeillä ja fraaseilla evästettynä. Professorimme intoontui tämän toisen tenttittävän hämmentyneestä avuttomuudesta jaarittelemaan kaiken maailman muita asioita, niin että kasvioppia kosketeltiin oikeastaan sangen vähän. Lopputulos oli kuitenkin tyydyttävä: »nåjah: den här andra herren, som kunde, kan jag nog ge cum laude, men den här andra herren får nöja sig med bara approbatur». 
Kaikenlaista kuittausta harjoitettiin luonnollisesti myös koekirjoituksissa, teologisissakin piireissä; kuten arvattavasti on ollut asianlaita aina Rothoviuksen ajoilta saakka. 
Tässä yhteydessä mainittakoon myös eräät melko humoristiset tentit ylioppilaaksi päästessä. Tenttaattorina oli m. m. eräs professori, jonka suomenkielen taito oli siksi heikko, että hän ei nopeasti puhuttaessa kyennyt pysymään mukana. Jolla siis oli tarpeeksi mielikuvitusta ja rohkeutta, lateli liukkaalla kielellä pitkän sarjan himphamppua, joka oli olevinaan historiaa. Tenttitoverit kuuntelivat hämmästyneinä, milteipä kauhistuneina selostusta ennenkuulumattomista, järkyttävistä tapauksista, mutta professori nöykkää tyytyväisenä, merkiten kirjaansa hyväksyvän arvosanan.