7.12.2021 7:00
En edelleenkään osaa tehdä verkkoesityksistä blogilleni perinteisiä tapahtumarapsoja, mutta pöydältäni löytyi joidenkin tilaisuuksien muistiinpanoja, joista vielä saan tolkkua.

17.11. ruotsalaisessa Agrarhistoria-seminaarissa esiteltiin hanketta Fideikommiss i Sverige under 400 år. Tähän sääntöperintöön tutustuin hyvin kevyesti vuosia sitten. Tuolloin jäi käsitys, että kyse oli vain aatelin jutusta, mutta esityksestä kuulin, että porvaristokin oli fideikomissioita perustanut. Ilmeisesti joissakin tapauksissa ehdot olivat huomattavasti haastavampia kuin "vanhin poika", joten Pohjolaankin voisi sijoittaa historiallisesta romantiikkaviihteestä tutun juonikuvion, jossa sankarin tai sankarittaren pitää solmia tietynlainen avioliitto taloudellisen edun turvatakseen.

Aatelin piirissä fideikomission yleisyydestä kertoo se, että noin 10% Ruotsin kartanoista olivat jossain vaiheessa järjestelyn piirissä. Hankkeen ulkopuolella fideikomissiota onnekkaasti tutkii Suomen osalta Bo Lönnqvist, joten tässä tutkimuksessa ei jämähdetä nykyrajoihin.

26.11. hanke Tie meren yli piti päätösseminaarinsa. Liikkuvuutta kerrottiin tutkitun mm. Kotivuoren ylioppilasmatrikkelia hyödyntäen, mutta tästä itseäni kiinnostavasta puolesta en kuullut esitystä. Ilmeisesti tätä olisi käsitellyt ohjelman päättänyt Mari Välimäen esitys Liikkuvat nuoret - Yliopisto-opiskelijoiden liikkuminen Turun ja Uppsalan yliopistojen välillä 1600-luvulla. Tuloslistalla väikkärini aiheeseen osui viimeinen rivi "Intellektuella debatter sträcker sig över havet; växelverkan med den skrivna offentligheten", mutta tätä en valitettavasti tunnistanut tähän astisten julkaisujen listasta enkä myöskään ohjelmasta. 

Kuuntelin vain aamupäivän osuuden (*), jossa aluksi Topi Artukka selitti kaupunkitilan käyttöä akateemisissa seremonioissa. Vaikka tykinlaukauksiin olen monien juhlien kohdalla 1700-luvun sanomalehtiteksteissä tottunut, promootion yhteydessä ne yllättivät. 

Gudrun Anderssonin tarkastelu professorien suhteesta kaupunkitilaan oli tähän mennessä rajoittunut Uppsalaan ja perukirjojen kertomaan. Näissä oli mielenkiintoista havainto suhteellisen suurista käteismääristä. Onkohan käteisrahan jakauman näkökulmasta katseltu esim. Helsingin painettuja perukirjatietoja ja havaittu jotain korrelaatiota?

Laura Hellstenin esitys herätti ajattelemaan elohopeaa tuontitavarana. Sitä käytettiin lääkkeenä sekä kultaseppien ja hatuntekijöiden työssä. Jäi mietityttämään jääkö näistä maahan pitoisuuksia, joita arkeologissa tutkimuksissa voitaisiin havaita. Ehkä ei, elohopeahan on nimensä mukaisesti liikkuvaa.

(* Iltapäivä seminaarista jäi kuulematta, sillä seurasin Opinahjosta Lauri Julkusen väitöskirjan Kynällä ja Sanalla: Yrjö Karilas poikien kasvattajana 1910–1960-luvuilla puolutustilaisuutta.)

30.11. Uppsalan yliopiston sosiaalihistorian seminaarissa Henrik Forsberg kertoi 1860-luvun nälkävuosien tutkimusprojektistaan, joka kohdistuu Pohjanmaahan ja Länsi-Pohjaan. Valintaa Forsberg motivoi tutkimuksen aukolla: Suomessa ruotsinkieliset alueet on tutkimuksessa ohitettu ja Ruotsissa varsinaista tutkimusta on tehty vain Norrlannista. Forsberg oli kiinnittänyt huomionsa huomattaviin eroihin maantieteellisesti lähekkäin olevien pitäjien välillä ja jos ymmärsin oikein, niin näiden selittäminen oli tutkimuskysymyksenään. Pääasiallisena lähteenään on viranomaisten asiakirjat.

1.12. Agrarhistoria-seminaarissa puhunut Ann-Catrin Östman esitteli kahta samana päivänä alkanutta tutkimushanketta, jotka käsittelevät karkoituksia. Svenska kulturfondet on rahoittanut projektin Packa sin kos'– förvisade och utvisningsdomar under under fyra sekler ja Suomen akatemia projektin Vågor av förvisning – reglering och praktiker i norra Europa ca 1450–1900. Mukana on eri aikojen osaajia ja karkotuksia lähestytään tapaustutkimuksin.

6.12.2021 7:00

Perinteiseen tapaan (aik. 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2014, 2013, 2011) blogissa huomioidaan isänmaan itsenäisyyden juhlapäivä listaamalla edellisen itsenäisyyspäivän jälkeen löytyneitä opinnäytteitä Suomen itsenäisyyden ajasta (lopettaen epämääräisesti bloginpitäjän lapsuus-/nuoruusvuosiin).

Autonomiasta itsenäisyyteen
Ensimmäiset vuodet

Ensimmäiset vuosikymmenet

Sotavuodet seurauksineen

Modernisoitumisen aika

Historiakulttuuri, kulttuuriperintö ja muistaminen
Lipun kuva leikattu Hakkapeliitta 25-26/1927 kannesta
5.12.2021 18:39

Edelleen pännii vuosi sitten Hesarille antamani haastattelu, jossa puhuin läpiä päähäni, vaikka tuttu tutkija olisi tiennyt asiat paremmin. (Ks. kohta 2 täydennysosista) Saatoin vain kuvitella, kuinka paljon kiukutti kyseistä tutkijaa, jonka tekemä työ oli jätetty huomiotta. 

En tiedä vieläkään, kuinka paljon kiukutti, mutta itse tulin sekä suuttuneeksi että surulliseksi, kun luin eilisen Suomen sukututkimusseuran joulukalenteritekstin, jossa oltiin Ahvenkoskella. Tällä kertaa ei satuiltu sillanmaalauksesta, jota yritin kaikella osaamisellani oikoa lokakuun alussa julkaistulla tekstilläni, jonka sinisilmäisesti ajattelin löytävän yleisönsä. Hah! 

Maalailusekoiluun tyytymisen sijaan SSS:n joulukalenteristi on lisännyt kierroksia. Hän oli maalauskertomuksen tapaan virheellisesti sijoittanut kuningas Kustaa IV Adolfin Ahvenkoskelle kuningattaren ja keisarinnan tapaamisen aikaan kesällä 1802. Mutta tämä ei riittänyt, vaan hän oli myös bsiirtänyt Aleksanteri I:n käynnin kesältä 1803 kesään 1802, jolloin keisari ei käynyt rajalla ollenkaan. Näin päästiin toteamaan "Kuninkaan ja keisarin keskustellessa valtiollisista asioista, puhuivat heidän puolisonsa kenties jostain aivan muusta."

Näin Kustaa IV Adolf oli toivonut tapahtuvan, mutta niin ei käynyt. En ole ainoa, joka on toiveissaan pettynyt.

5.12.2021 7:00


Kuopion Biblia-Sruran Läänissä.
  • Wäänänen, P. Kirja-Kauppias
Oulun Biblia-Seuran Läänissä.
  • Mulari, Sifferi Lautamies Pys. Jäs.
4.12.2021 7:00

Kaikille ja kaikelle pitää antaa uusi mahdollisuus? SVT:n lastensarjan Världens värsta kungen petti ekalla jaksollaan pahasti...  Sittemmin jaksot ovat sijoittuneet kauas menneisyyteen ja kauas Ruotsista, mutta viimeisimmät kaksi ovat lähempänä Suomea. Joten katsoin ne SVT Play:ssä.


Iivana Julma esitellään täysin sekopäänä. Hän leikkii piiloa, kidututtaa ihmisiä ja tappaa poikansa. Ja tämähän oli siis lasten ohjelma. Joten mukana olevien lasten kidutus hoidettiin kutittamalla.


Tietoni Iivanasta ovat jokseenkin olemattomat, mutta uskallan sanoa, että jaksossa välitetty kuva oli jossain määrin viturallaan ja faktoja en tunnistanut yhtään.


Seuraava jakso alkoi esittelemällä Kustaa Vaasan maatalousneuvojana, mikä ei ole toimi, joka häneen usein liitetään. Se, että mukana olevat nykylapsukaiset rekrytoitiin kirjoitushommiin, oli lähempänä tuntemaani totuutta kyseisestä ajasta.


Mission impossible -tunnarin kera nämä saavat ensimmäiseksi tehtäväkseen hakea kirkosta hopeat ja kirjasivat sitten *saaneensa* hopeat. Tässä oltiin suht lähellä historiantutkimuksen esityksiä Kustaa Vaasan hallinnosta.


Sitten lapsukaisten piti yrittää parantaa Kustaa Vaasan hammaskipua mm. virtsalla. Lääketieteen taso 1500-luvun Ruotsissa siis kuvattu kiitettävän realistisesti.


Havaittuaan kuvansa värittyneen negatiivisesti, Kustaa Vaasa järjestää kesähiihdot. Tämä Vasaloppet-väännös oli silkkaa hupailua, mutta halutessaan siinä voi nähdä nationalistisen historiankirjoituksen kiillotustendenssin. 

Kustaa Vaasa -jakso siis yllätti iloisesti, mutta yksi kolmesta ei ole kovin kummoinen testitulos. Ehkä pitää kuitenkin jonain päivänä katsoa maratonina aikaisempi sarja Världens hemskaste sjukdomar